Restauroija skrabasi taloa (ja maalariharjoittelijat, ja koko perhe ja talkooväkeäkin kävi...) koko kesän! Osa 1- Teoria

Kotimme on rakennettu vuonna 1956. 1960- luvulta asti se on ollut saman perheen omistuksessa. Talon vanha isäntä Unto, on kuollut 2000- luvun alkupuolella ja hänen poikansa perheineen on jäänyt asumaan taloa "vielä yhdeksi vuodeksi".Viimeisten vuosien aikana taloa on huollettu hyvin minimaalisesti ja esimerkiksi ulkomaali oli päässyt pahasti rapistumaan.

Maali lähti irti isoina laattoina ja tuntui muoviselta. Luultavasti maali oli alkydiöljymaalia, joka siis sisältää alkydiä, eli muoviainetta. Useat nykyisinkin myytävät öljymaalit sisältävät alkydiä, koska se lisää säänkestävyyttä ja on helppo maalattava. Alkydiöljymaali on usein niin kovaa, että se irtoaa repeilemällä, eikä tiivis maalipinta päästä taaksensa kertyvää kosteutta haihtumaan. (ks. lisää Museoviraston korjauskortiston öljymaali-kortista )

Rintamamiestalot ovat lautarakenteisia, purueristeisiä, eikä niissä ole perinteisesti ollut nykyrakennuksista tuttua tuuletusrakoa ulkovuorauksen takana. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että seinämateriaalit ovat hengittäviä.  Materiaalien hengittävyys tarkoittaa sitä, että materiaali pystyy imemään itseensä kosteutta ja haihduttamaan sitä pikkuhiljaa. Kun kaikki rakenteen materiaalit ovat hengittäviä, voidaan sitä kutsua hengittäväksi seinärakenteeksi. Hengittävyys ja talon vetoisuus eivät liity yhteen.

Leikkauskuva seinärakenteesta

Kun esim. rintamamiestalo on aikojen saatossa maalattu ulkopuolelta muovimaalilla mm. alkydiöljymaalilla (Teho, Teknolin yms.), tai arkylaattimaalilla (Vinha, Talomaali yms.)) ja sisäpuolella on käytetty joko muovimaalia (lateksimaalit alkydiöljymaalit, akrylaattimaalit...), tai muovitapettia, ei seinän rakenne enää toimi ilman tuuletusrakoa. Tällöin ei usein myöskään painovoimainen ilmanvaihto ole tarpeeksi tehokas poistamaan elämisestä ja lämpötilojen erosta johtuvaa kosteuden syntymistä.

Rakennusta onkin aina maalien valinnasta lähtien syytä tarkastella kokonaisuutena. Uudemmissa rakennuksissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, tuuletusraot ja hengittämättömät eristeet höyrynsuluilla (mineraalivilla, SPU-levy...), ei hengittävän maalin käyttämiselle ole sen hengittävyyden takia merkitystä(toki hengittävien maalien raaka-aineet ovat usein
ympäristöystävällisempiä ja niiden pinta kuluu toisten (mm. omaani) silmään kauniimmin.) Vanhemmissa taloissa hengittävien maalien käyttö onkin sitten usein erittäin tärkeää, jotta voidaan välttää liiallisen kosteuden kerääntyminen rakenteen sisään ja "trendi-pelko", eli home. Toki myös hengittävien materiaalien takaa voi löytyä hometta, esimerkiksi katon vuotaessa... mutta mikäli kaikki osat rakenteessa on mietitty yhteen, niiden kuntoa tarkkailaan ja niitä huolletaan, ongelmilta useimmiten vältytään.

No, meidän talossa tätä kokonaisuutta ei oltu huomioitu. Kaikki maali tulisi siis poistaa, ennen uuden maalin maalaamista. Maalin poistoon on kehitetty erilaisia apuvälineitä ja tekniikoita. Vielä ei ainakaan ole keksitty ihmettä, jolla muovimaalin poisto kävisi nopeasti ja laadukkaasti. Erilaisilla puhalluksilla työ käy nopeasti, mutta esim. hiekkapuhallus vaurioittaa alla olevan laudoituksen niin paljon, että siitä tulee erittäin ruman näköinen ja sen elinikä lyhenee huomattavasti, soodapuhallusta taas ei taajama-alueella sen pöllyämisen takia oikein voi käyttää, erilaiset jyrsimet saattavat myös vahingoittaa alla olevan puun ja hiomakoneet menevät helposti tukkoon.

Vanhassa siis vara parempi ja seinä onkin viisainta puhdistaa mekaanisesti maalikaavinta käyttäen. Apuna maalin pehmentäimessä voi käyttää Speedheateria, joka toimii infrapunalämmöllä ja sen lämpötila jää huomattavasti alhaisemmaksi, kuin esimerkiksi kuumailmapuhaltimen ja on näin paljon paloturvallisempi. Kuumailmapuhaltimen käyttöä lautarakenteisen, purueristeisen talon maalin poistossa on aina syytä harkita pitkään. Kuumailmapuhaltimen lämpötila nousee noin 500-1000`c ja puhaltimeen joutuneet roskat kuumenevat tulikuumiksi, lentävät puhaltimen voimasta lautojen rakoihin purujen ja pölyn sekaan ja pahimmassa tapauksessa sytyttävät koko talon palamaan.

    Speedheter on oiva apu maalin poistossa

Ostimme kotimme mieheltä, joka oli asunut koko lapsuutensa talossa, aina 1960- luvulta saakka ja isänsä viimeisinä vuosina muuttanut perheineen alakertaan isän tueksi. Rakennuksen vajaan 60- vuoden historian aikana rakennus oli siis ollut vain kolmella omistajalla, joista kaksi viimeisintä olivat isä ja poika. Tästä huolimatta valokuvat ja muut dokumentit talon vaiheista eivät koskaan tavoittaneet meitä. Ne olivat kaupanteon aikaan häviksissä ja asiaan ei ole muistettu palata vielä seuraavaan kesään mennessä. Myyjän muistikuvien mukaan rakennus on kuitenkin aina ollut vihreä ja pienen rapsuttelun jälkeen seinästä tosiaan löytyi useampi vihreä maalikerros.

Maalityypin (hengittävä maali) ja maalinpoistotekniikan valitseminen siis kävivät varsin helposti. Värin valinta olikin sitten viimeisenä helppona juttuna jäljellä. :D

Ensin pohdimme värin vaihtamista, harmaata, valkoista, sinistä, punaista, vaaleanpunaista, keltaista ja mitä niitä nyt oli. Lopulta kuitenkin päädyimme pitämään vihreän värin. Homma siis selvä? No ei aivan. Vihreitä sävyjähän on maailma täynnä. Kiertelimme pitkin alueita ja vertailimme erilaisia vihreitä sävyjä. Äitini osoitti eräällä lastenhoitoreissulla kauniin sävyn lähellä CM'ia ja tätä rakennusta tarkasteltiin sitten vähän tiiviimmin eri vuodenaikoina ja eri valoissa. Lopulta eräällä kauppareissulla kävin kysymässä värin koodia ja sain vanhalta Tampereen yliopiston proffaltani pitkän luennon heidän maalausprojektistaan. Ei ollut Paloheimon ydinosaamisaluetta, mutta sain sävyt ja erittäin ystävällisiä ja avoimia neuvoja! Päädyimme värisävyyn 592x.

Hengittäviä, luonnonöljyistä valmistettuja maaleja on useita. Perinteisin on pellavaöljymaali, joka on valmistettu joko raa'asta pellvaöljystä, tai vernissasta, eli keitetystä pellavaöljystä. Perinteisen öljymaalin sideaineena on ollut vernissa. Materiaalipulan aikaan ei aina ole käytetty puhdasta pellavaöljymaalia, vaan sitä on voitu jatkaa mm. petroliöljyllä, eli lamppuöljyllä. Museovirasto suosittelee ulkomaalaukseen käytettävän Pellavaöljymaali(3 maalauskertaa), laiskempi Petroliöljymaalia ja internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy suosituksia Virtasen 4 öljyn maalille(2 maalauskertaa). Virtasen maalin suositukset vakuuttivat ja paikallisuus (Paraislainen maalitehdas) antoi lisäkipinän sen käyttöön.

Nyt talo olikin sitten jo skrabattu ja maalattu, siis teoriassa. Seuraavaksi sitten käytännön työhön. Mutta se myöhemmin, nyt lasten kanssa pihalle!