torstai 28. elokuuta 2014

Ulkoseinien maalausta osa 2- toteutus käytännössä

Viime postauksessa kävin läpi ulkoseinien maalausta teoriatasolla. Tänään ajattelin muistella kuluneen kesän harjoittelijoiden motivointia, muutamia talkoopäiviä ja ilta- ja viikonloppuhommia.

Tässä muutamia kuvia lähtötilanteesta (iPadin kuvia, lupaan lisätä kuvia myös kameralta, kunhan sen jostain löydän :) ):





Toukokuussa homman oli määrä alkaa. Saimme äitini kontaktien kautta TAO:sta kolme ensimmäisen vuoden maalariopiskelijaa kolmeksi viikoksi työharjoitteluun. Opiskelijat olivat yritykseni kautta ja minun tehtäväni oli toimia heidän harjoittelunsa ohjaajana. Harjoittelun ensimmäiseksi päiväksi olin onnekseni saanut äitini meille lapsia hoitamaan, joten sain keskittyä opiskelijoiden perehdyttämiseeen. Perehdytyksen pyrin tekemään mahdollisimman ajatellusti ja kerroin heille talon historiasta, maalityypeistä, hengittämättömistä maaleista ja yritin muistaa myös työturvallisuus- ja muut työmaa perehdytykset. Olenhan kuitenkin käynty insinöörien kanssa kokonaisen kurssin tätä varten. :)


Viikkojen aikana opiskelijat saivat poistettua maalia kahdelta seinältä, sekä ovista. Kesken harjoittelun sain vielä neljännen opiskelija, joka keskittyi harjoittelun aikana metallikaiteiden puhdistukseen, sekä yläkerran ikkunan kunnostukseen. Olin tavoitehakuisesti ajatellut, että jos organisoin homman mahdollisimman hyvin, keksin hyvät kepit ja porkkanat ja olen kannustava, tulee ainakin 2/3 talosta skrabattua ja ehkä ehdimme aloittelemaan jossain kohdissa maalausta. Taisin olla hieman optimisti. :) Kolme viikkoa sujui mukavasti ja toivon, että kesälomille lähti neljä harjoittelusta hyviä eväitä saanutta opiskelijaa. Loppupalaverissa opettajan kanssa analysoin tyttöjä ilmeisesti niin perusteellisesti, että opettaja totesi, ettei harjoitteluissa yleensä näin paljon ohjata ja kysäisi olenko harkinnut opettajan töitä.

Kesäkuussa skrabailuinto oli hieman hakusessa, sateiset päivät hidastivat hommaa ja olihan siinä juhannusta ja muuta menoa. Heinäkuussa jatkoimme taas täysipäiväisemmin. Iltaisin jompikumpi oli rapsuttelemassa ja muutamana kesäyönä taisimme yhdessäkin telineillä roikkua. Kahtena viikonloppuna pidimme tahoillamme "talkoot", Mikko veljensä kanssa ja minä opiskelukaverini Marian kanssa. Kiitos talkoolaisille!



Heinäkuun loppupuolella talo oli vihdoin rapsuteltu puupuhtaaksi ja maalaus tuntuikin enää vain pieneltä loppuviimeistelyltä. Ensin käsittelimme seinät homeenestolla. Löysin kellaristamme vanhan homeenestoaineen, jota ajattelin sivellä seinille Virtasen oman homeeneston loputtua. Luin kuitenkin ensin varoituksia pullon kyljestä, joissa mainittiin mahdolllisesta hedelmättömyydestä, sikiövaaroista(ei, en ole raskaana!) ja huolehtimisesta, ettei tuotetta pääse ympäristöön. Kävin ostamassa Virtasta lisää. Siinä luki, että suojahanskojen käyttö suositeltavaa, ei siis pakollista. Varmasti vanhalla home olisi pysynyt pidempään poissa, mutta mieluummin vien pullonjämät ongelmajätteeseen, kuin sivelen talomme seiniin. Hu

Virtasen 4 öljyn maali oli varsin paksua ja jo ensimmäinen maalauskerta jätti peittävän tuloksen. Toinen maalikerta teki pinnasta tasaisemman ja kaikki puun kuultaminen hävisi. Uusi maalipinta näyttää kyllä hyvältä. Sokkelin maalasin rautakaupan sokkelimaalilla, ilman pesua suurempia pohjatöitä. Sävystä tuli liian vaalea. Onneksi sen voi helposti vaihtaa ensi kesänä saunan maalauksen yhteydessä.




Siihen muuten otetaan vinkkejä vastaan! Mitä mieltä muuten olet väristä, tai lopputuloksesta?

maanantai 25. elokuuta 2014

Restauroija skrabasi taloa (ja maalariharjoittelijat, ja koko perhe ja talkooväkeäkin kävi...) koko kesän! Osa 1- Teoria

Kotimme on rakennettu vuonna 1956. 1960- luvulta asti se on ollut saman perheen omistuksessa. Talon vanha isäntä Unto, on kuollut 2000- luvun alkupuolella ja hänen poikansa perheineen on jäänyt asumaan taloa "vielä yhdeksi vuodeksi".Viimeisten vuosien aikana taloa on huollettu hyvin minimaalisesti ja esimerkiksi ulkomaali oli päässyt pahasti rapistumaan.

Maali lähti irti isoina laattoina ja tuntui muoviselta. Luultavasti maali oli alkydiöljymaalia, joka siis sisältää alkydiä, eli muoviainetta. Useat nykyisinkin myytävät öljymaalit sisältävät alkydiä, koska se lisää säänkestävyyttä ja on helppo maalattava. Alkydiöljymaali on usein niin kovaa, että se irtoaa repeilemällä, eikä tiivis maalipinta päästä taaksensa kertyvää kosteutta haihtumaan. (ks. lisää Museoviraston korjauskortiston öljymaali-kortista )

Rintamamiestalot ovat lautarakenteisia, purueristeisiä, eikä niissä ole perinteisesti ollut nykyrakennuksista tuttua tuuletusrakoa ulkovuorauksen takana. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että seinämateriaalit ovat hengittäviä.  Materiaalien hengittävyys tarkoittaa sitä, että materiaali pystyy imemään itseensä kosteutta ja haihduttamaan sitä pikkuhiljaa. Kun kaikki rakenteen materiaalit ovat hengittäviä, voidaan sitä kutsua hengittäväksi seinärakenteeksi. Hengittävyys ja talon vetoisuus eivät liity yhteen.

Leikkauskuva seinärakenteesta

Kun esim. rintamamiestalo on aikojen saatossa maalattu ulkopuolelta muovimaalilla mm. alkydiöljymaalilla (Teho, Teknolin yms.), tai arkylaattimaalilla (Vinha, Talomaali yms.)) ja sisäpuolella on käytetty joko muovimaalia (lateksimaalit alkydiöljymaalit, akrylaattimaalit...), tai muovitapettia, ei seinän rakenne enää toimi ilman tuuletusrakoa. Tällöin ei usein myöskään painovoimainen ilmanvaihto ole tarpeeksi tehokas poistamaan elämisestä ja lämpötilojen erosta johtuvaa kosteuden syntymistä.

Rakennusta onkin aina maalien valinnasta lähtien syytä tarkastella kokonaisuutena. Uudemmissa rakennuksissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, tuuletusraot ja hengittämättömät eristeet höyrynsuluilla (mineraalivilla, SPU-levy...), ei hengittävän maalin käyttämiselle ole sen hengittävyyden takia merkitystä(toki hengittävien maalien raaka-aineet ovat usein
ympäristöystävällisempiä ja niiden pinta kuluu toisten (mm. omaani) silmään kauniimmin.) Vanhemmissa taloissa hengittävien maalien käyttö onkin sitten usein erittäin tärkeää, jotta voidaan välttää liiallisen kosteuden kerääntyminen rakenteen sisään ja "trendi-pelko", eli home. Toki myös hengittävien materiaalien takaa voi löytyä hometta, esimerkiksi katon vuotaessa... mutta mikäli kaikki osat rakenteessa on mietitty yhteen, niiden kuntoa tarkkailaan ja niitä huolletaan, ongelmilta useimmiten vältytään.

No, meidän talossa tätä kokonaisuutta ei oltu huomioitu. Kaikki maali tulisi siis poistaa, ennen uuden maalin maalaamista. Maalin poistoon on kehitetty erilaisia apuvälineitä ja tekniikoita. Vielä ei ainakaan ole keksitty ihmettä, jolla muovimaalin poisto kävisi nopeasti ja laadukkaasti. Erilaisilla puhalluksilla työ käy nopeasti, mutta esim. hiekkapuhallus vaurioittaa alla olevan laudoituksen niin paljon, että siitä tulee erittäin ruman näköinen ja sen elinikä lyhenee huomattavasti, soodapuhallusta taas ei taajama-alueella sen pöllyämisen takia oikein voi käyttää, erilaiset jyrsimet saattavat myös vahingoittaa alla olevan puun ja hiomakoneet menevät helposti tukkoon.

Vanhassa siis vara parempi ja seinä onkin viisainta puhdistaa mekaanisesti maalikaavinta käyttäen. Apuna maalin pehmentäimessä voi käyttää Speedheateria, joka toimii infrapunalämmöllä ja sen lämpötila jää huomattavasti alhaisemmaksi, kuin esimerkiksi kuumailmapuhaltimen ja on näin paljon paloturvallisempi. Kuumailmapuhaltimen käyttöä lautarakenteisen, purueristeisen talon maalin poistossa on aina syytä harkita pitkään. Kuumailmapuhaltimen lämpötila nousee noin 500-1000`c ja puhaltimeen joutuneet roskat kuumenevat tulikuumiksi, lentävät puhaltimen voimasta lautojen rakoihin purujen ja pölyn sekaan ja pahimmassa tapauksessa sytyttävät koko talon palamaan.

    Speedheter on oiva apu maalin poistossa

Ostimme kotimme mieheltä, joka oli asunut koko lapsuutensa talossa, aina 1960- luvulta saakka ja isänsä viimeisinä vuosina muuttanut perheineen alakertaan isän tueksi. Rakennuksen vajaan 60- vuoden historian aikana rakennus oli siis ollut vain kolmella omistajalla, joista kaksi viimeisintä olivat isä ja poika. Tästä huolimatta valokuvat ja muut dokumentit talon vaiheista eivät koskaan tavoittaneet meitä. Ne olivat kaupanteon aikaan häviksissä ja asiaan ei ole muistettu palata vielä seuraavaan kesään mennessä. Myyjän muistikuvien mukaan rakennus on kuitenkin aina ollut vihreä ja pienen rapsuttelun jälkeen seinästä tosiaan löytyi useampi vihreä maalikerros.

Maalityypin (hengittävä maali) ja maalinpoistotekniikan valitseminen siis kävivät varsin helposti. Värin valinta olikin sitten viimeisenä helppona juttuna jäljellä. :D

Ensin pohdimme värin vaihtamista, harmaata, valkoista, sinistä, punaista, vaaleanpunaista, keltaista ja mitä niitä nyt oli. Lopulta kuitenkin päädyimme pitämään vihreän värin. Homma siis selvä? No ei aivan. Vihreitä sävyjähän on maailma täynnä. Kiertelimme pitkin alueita ja vertailimme erilaisia vihreitä sävyjä. Äitini osoitti eräällä lastenhoitoreissulla kauniin sävyn lähellä CM'ia ja tätä rakennusta tarkasteltiin sitten vähän tiiviimmin eri vuodenaikoina ja eri valoissa. Lopulta eräällä kauppareissulla kävin kysymässä värin koodia ja sain vanhalta Tampereen yliopiston proffaltani pitkän luennon heidän maalausprojektistaan. Ei ollut Paloheimon ydinosaamisaluetta, mutta sain sävyt ja erittäin ystävällisiä ja avoimia neuvoja! Päädyimme värisävyyn 592x.

Hengittäviä, luonnonöljyistä valmistettuja maaleja on useita. Perinteisin on pellavaöljymaali, joka on valmistettu joko raa'asta pellvaöljystä, tai vernissasta, eli keitetystä pellavaöljystä. Perinteisen öljymaalin sideaineena on ollut vernissa. Materiaalipulan aikaan ei aina ole käytetty puhdasta pellavaöljymaalia, vaan sitä on voitu jatkaa mm. petroliöljyllä, eli lamppuöljyllä. Museovirasto suosittelee ulkomaalaukseen käytettävän Pellavaöljymaali(3 maalauskertaa), laiskempi Petroliöljymaalia ja internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy suosituksia Virtasen 4 öljyn maalille(2 maalauskertaa). Virtasen maalin suositukset vakuuttivat ja paikallisuus (Paraislainen maalitehdas) antoi lisäkipinän sen käyttöön.

Nyt talo olikin sitten jo skrabattu ja maalattu, siis teoriassa. Seuraavaksi sitten käytännön työhön. Mutta se myöhemmin, nyt lasten kanssa pihalle!




sunnuntai 24. elokuuta 2014

Tervetuloa!


Illat pimenevät, lämpötila laskee, kurjet muuttavat ja sateisten päivien lukumäärä lisääntyy - syksy tulee, ei sille mitään mahda. Syksyn tullen onkin hyvää aikaa keräillä uusia ideoita ja pikkuhiljaa ryhtyä pohdiskelemaan työasioita. Viimeiset kaksi vuotta ovat kuluneet joko raskaana, tai imettäen, mutta nyt hoitovapaalla osa-aikaisesti töihin "paluu" kutsuu. Palaaminen vain on hieman haastavampaa, kun palaaminen tarkoittaa noin 9kk:ta ennen vauvan tuloa perustetun rakennusrestauroinnin töitä tarjoavan toiminimen herättelyä.

Syksyllä 2012 perustin toiminimen "Restaurointi Vanhat Ruudut". Aikaisemmin olin tehnyt töitä osuuskunnan kautta, mutta ajattelin, että toiminimellä toimiminen olisi selkeämpää. Verstaan vuokrasin opiskelukaverini Minnan kanssa Wanhalta Wallankumoukselta ja anoin starttirahaa. Muutama työprojektikin tuli sovittua syksylle/talvelle ja vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen seuraavana päivänä vessassakäynti muuttikin suunnitelmat (on se jännä juttu miten naisen elämässä ne suurimmat uutiset usein selviävät vessassa :)) - raskaustestiin pamahti kaksi viivaa. Viivat olivat ilon ja odotuksen aihe ja toinen lapsi oli erittäin tervetullut, ajoitus vain hieman hämmensi. Alkuhämmennyksen jälkeen jatkoin töitä ja syksyn ja talven aikana tein aikaisemmin jo sovittuja projekteja.

Ihana poika syntyi vappuna 2013, kaksi viikkoa sen jälkeen kun olimme muuttaneet ensimmäisestä ihka omasta (tai pankin) kodistamme Portsasta ja elelimme huoletonta vuokralaisarkea Hirvensalossa. Kesän aikana kuitenkin (hormonihäiriöissä) teimme tarjouksen Vasaramäessä sijaitsevasta rintamamiestalosta ja tässä sitä on kohta jo vuosi asuttu ja taloon tutustuttu.

Äitiyslomalla syksyn aikana sain viimeisteltyä roikkuneet opintoni ja opinnäytetyöni tein kodistamme: Jälleenrakennuskauden pientalon kuntokartoitus ja restaurointisuunnitelma . Yhtäkkiä huomasin asuvani keskellä "suomalaista keskiluokkaista idylliä" pientaloalueella kolmen kilometrin päästä kauppatorista, puutarhoineni ja pihasaunoineni. Ikuinen hirsitalointoilija sisälläni jopa harmitteli hetken tilannetta, mutta realisti, 50% äänioikeuden omistaja ja osa-aikainen yrittäjä taas ei ollut uskoa todeksi kaikkea sitä tilaa ja tunnelmaa.

Omassa kodissa riittää laittamista, tutkimista ja huoltoa. Tämän lisäksi 2 kotihoidossa olevaa lasta ja osa-aikainen hanttihomma (jotain säännöllistä tuloa) imaisevat leijonaosan ajastani. Toivon silti, että saisin pieniä restaurointialan työprojekteja syksylle ja talvelle, jotta ote omaan alaan ei häviä.

Viime talvena yhteistyökumppanini ja verstaan toinen vuokraaja sai suuria vessauutisia hänkin ja keväällä irtisanoimme haikein mielin verstaan vuokrasopimuksen. Kakkonen tuntui vielä liian pieneltä päiväkotimaailman imaistavaksi ja Wallankumouksellakin puhalsivat uudet tuulet toisen päädyn myynnin myötä. Tässä sitä sitten ollaan, ilman varsinaista verstasta, matalan kellarin omistajana, lapset, ja eläimet jaloissa ja yläkerta remonttia odotellen.

Tässä blogissa käsittelen päällekkäin ja limittäin oman kodin remonttia ja asiakastöitä. Takautuvasti luvassa ainakin saunan pukuhuoneen ehostusta, makkarin laittoa, ulkomaalausta ja ikkunankunnostuksen perusopas Perinnemestarikirjaan  kuvaamieni kuvien pohjalta. Pienille asiakastöille ajattelin blogin jopa olevan hyvä dokumentointialusta (asiakkaan näin tietenkin tahtoessa). Välillä saattaa teksti rönsyillä yksityiselämänkin puolelle. Sillisalaatti siis, mutta niinhän tämä elämä juuri nyt taitaa olla. Onneksi pidän silleistä ja salaateista. Enemmän toki nauttisin niitä sihteerin avustuksella, koska aikataulujen muistaminen ei ole suurin vahvuuteni.

Hyppää siis kyytiin ja älä takerru pieneen lukihäiriöisen tekstintuottamisessa mukana kulkevaan häiriöilyyn!